LIIKKUVA KUOROTEOS – MAAILMAN HIENOIN TAIDEMUOTO
Olen laulanut kuoroissa pienestä tytöstä lähtien. Kari Ala-Pölläsen Musiikkiluokkien kuorossa tehtiin jo liikettäkin musiikkiin. Sieltä Karin taitavasta, innostavasta ja sydämellisestä ohjauksesta se rakkauteni kuorolauluun ponnistaa. Ja ymmärrykseni, että musiikkiesitystä on hyvä katsoa monelta kantilta ja paikalleen jumiutuneita rajoja on hyvä kaataa nurin. Kuorokatederilla, kaavuilla ja kansioilla lie paikkansa, mutta ei minun teoksilleni. Kansanmuusikon koulutus ja opinnot Norjassa ja Ruotsissa toivat lisää sointimaailmoja ja rytmejä, ja siitä se säveltäjän alkoi – Suden ajasta. Marjukka Riihimäki toi minut ja Päivi Järvisen yhteen ja edelleen teemme yhdessä. Kunnioitus toista kohtaan vain kasvaa. Sävel – liike -rytmi -tila – tarina limittyvät yhteen ja ihme tapahtuu: koko keho resonoi, mieli hiljenee ja liikuttuu sydänjuuria myöten.
1996 Suden aika – minun satuni (Sulasol, kuvassa Philomela)
Aloitin 80-luvun lopussa matkani kalevalamittaisen runouden ja runolaulun maailmaan. Ihastus vanhaan laulutapaan ja kauniiseen runokieleen syveni rakkaudeksi. Kun vielä 90-luvulla kiinnostuin vanhoista arkkityyppisistä saduista ja niiden tulkinnoista, oli aika kypsä yhdistää nämä kiinnostukseni kohteet ja tehdä oma runolaulusatu. Tein siitä soololevyn Tellu: Suden aika. Pisimmän elämänsä runolaulusatu Suden aika on elänyt kuoromaailmassa. Musiikkineuvos Marjukka Riihimäen johtama Philomela on esittänyt Suden aikaa ohjaaja-koreografi Päivi Järvisen loistavalla koreografialla jo 19 vuotta, ja esittää edelleen. Ensi vuonna, 2019 pidetään Suden ajan 20-vuotisjuhlanäytökset! Se elää edelleen!
kesto on n. 40 min.
1999 Enkelit (Fiori-yhtyeen tilaus, kuvassa Philomela)
Enkelit on kalevalamittainen tarina naisesta, joka menettää lapsensa. Vuoden kuluttua hän alkaa kuulla itkua kellarista. Mennessään kellariin nainen joutuu kohtaamaan pahimmat pelkonsa. Enkelit on hurja matka syvälle surun sisään ja sieltä pois.
Jyväskyläläinen Fiori levytti tämän tilauksensa v. 2000. Suden aika-kvartetti (Liisa Matveinen-Tellu Turkka-Katariina Airas-Nora Vaura) esitti Enkeleitä usean vuoden ajan konserteissaan ja levytti myös oman versionsa Etsijä -cd:lle 2006. Päivi Järvinen on tehnyt koreografian ja ohjannut Philomelan version Enkeleistä. kesto on n. 25 min.
2001 Minne kauneus katosi? (Sulasol, Philomela-kuoron tilaus, kuvassa Sari Salmikivi Philomelasta)
Teos vanhenemisesta ja ahtaista kauneusihanteista. Teos, jossa yhdistyvät karkea rujous ja herkkä kauneus. Päivi Järvinen teki Philomelalle tähän väkevän koreografian, joka ei jätä kylmäksi. Osa kuulijoista tykkää, osa hiukan vaivautuu, osalle tämä teos on selvästi liikaa.. Minä tykkään!
(kuvassa minä, Marjukka ja Päivi vuonna 2009 Tampereen sävelessä Kädettömän neidon kantaesityksessä.)
2002 Etsijä (Sulasol)
Uni petti uneksijan. Tartuin kiinni tahtomaani, tapa oli tahdoksi taottu. Hyväks luulemaani luuduin, luulo tiioksi tikattu.. Etsijä kertoo siitä hetkestä elämässä, kun mikään muu kuin totuus ei enää toimi. On pakko nähdä itsensä kokonaan ja lopulta nähdä se kauniskin, joka on kätkeytynyt piiloteltavan ja hävettävän itseinhon alle.
Suden aika levytti tämän Etsijä cd:lle. Philomela teki oman versionsa Päivi Järvisen koreografialla.
kesto on n 10 min.
2005 Kotihin (Sulasol, Philomela-kuoron tilaus)
Kohti kohtua kotihin -totesi eräs ystävä hiljentymisretriitissä, ja minusta se oli niin hyvin ja kauniisti sanottu, että halusin tehdä siitä laulun. Tämä laulu ei tosin päässyt aivan perille saakka, vaikka Philomela sen esitti ja Suden aika levytti Unta cd:lle. Ehkä tutkin sen uudestaan vielä ja koitan saatella kotiin.. (Tänä kesänä, 2015, Klemettiopiston naiskuoro KLONK pääsi jo aika lähelle! Ei ole ihan helppo biisi..)
2007 Luurankonainen (Grex Musicus -kuoron tilaus, kuvassa Grex Musicus ja kuoronjohtaja musiikkineuvos Marjukka Riihimäki Aamu Songin Reddressissä.)
Laulu kalastajasta, jonka koukkuun tarttuu naisen luuranko. Mies pakenee – onki kourassa ja luuranko tulla rolisee perässä. Lopulta mies tulee kotiinsa ja rauhoittuu ja alkaa tutkia luurankoa. Se on naisen luuranko. Mitähän sille on tapahtunut? Yöllä miehen nukkuessa luuranko nousee ylös huterille jaloilleen, ottaa miehen sydämen käsiinsä ja alkaa rummuttaa sitä laulaen: Lihaa, lihaa, lisää lihaa! Niin kasvaa luurangon päälle lihaa, sitten nahkaa, silmät, hiukset ja aah! Kaunis nainen palauttaa sydämen miehen rintaan ja köllähtää tämän viereen nukkumaan. ”Heräs siitä huomenissa kaksi kaunista kerällä..”
Alunperin islantilainen tarina, jonka kirjoitin kalevalamittaan ja sijoitin suomalaiseen kansallismaisemaan. Sain kuulla, että teoksessa on niin paljon tekstiä, että ei ehdi ymmärtää kaikkea, jolloin tuunasin barbeja, rakensin tyttären kanssa meloniveneen ja kuvasimme parin ystävän avustuksella eräänä syksyisenä päivän Kaupin metsässä Näsijärven rannalla tämän tarinan still-kuvina. Heijastimme ne konsertissa kuoron yläpuolelle screenille ja johan alkoi kansa pysyä tarinan kyydissä! (Alemmassa kuvassa ihana Apricus, Tampereen Steinerkoulun vanhempien kuoro, jota sain johtaa lukuvuoden 2013-2014.)
2008 Yökulkijan lauluja -sarja sekakuorolle ja kansanmusiikkiyhtyeelle
Johanna Westersundin runoihin (Cantabile-kuoron tilaus, Sulasol)
Yökulkijan laulut kuvaavat nimensä mukaisesti yökukkujan tunnelmia ja aistimuksia eri vuodenaikoina. Maaliskuussa kulkija viivähtää omenapuun alla pilkkihaalariinsa kääriytyneenä ihailemassa täyden kuun maalaamaa maisemaa. Ison karhun tähtikuvion alla vaeltaja seisahtaa syksyisen pellon pientareelle vajoten lepoon laskeutuvan maan tuoksuvaan syliin. Iltapilvien alla taas kuvaa kesäöistä pulahdusta silkinpehmeään veteen. Tämä sarja on tehty vuonna 2008 alunperin sekakuorolle ja kansanmusiikkiyhtyeelle. Sen kantaesitti Cantabile Rut Kiisken johdolla. Tästä on saatavilla myös naiskuoroversio, jota tamperelainen Tellus on esittänyt.
2009 Kädetön neito (Philomela-kuoron tilaus, ohjaus Päivi Järvinen, kuva kantaesityksestä Tampereen Sävel -kuorofestivaaleilla 2009)
Kädetön neito on vanha indoeurooppalaista perua oleva satu, jota kerrotaan ympäri maailmaa erilaisina versioina. Sen keskushenkilönä on tyttö, jonka elämää piinaa jo aikaa sitten tehty sopimus Paholaisen kanssa. Paholainen tahtoo omansa, vaikka kädet katkottuna! Tarina kuvaa pimeän ja valon taistelua, pakoa, löytämistä, piinaa ja onnea. Tarina taluttaa kuulijaa tytön seurana läpi vaiherikkaan matkan, jossa liikutaan arjen harmaudesta sadun hohteeseen ja synkkään kauhuun.
Kädettömässä neidossa ääni, liike, varjot, tila ja valo muodostavat kokonaistaideteoksen. Tarina esitetään kokonaan ilman sanoja. Työmetodina on ollut työryhmän yhteinen improvisaatio, jonka tuloksena syntyi Kädettömän neidon musiikillinen ja visuaalinen maailma. Uutta teoksessa on paitsi sen prosessinomainen syntytapa, myös lopputulos, jossa eri elementit muodostavat kokonaisvaltaisen elämyksen.
2011 Suojaavat siipes, Jeesus, 7 sovitusta vanhoihin körttivirsiin (Herättäjä Yhdistys)
Tein yhteistyötä entisen yhtyeeni Suden ajan kanssa ja siitä syntyi levyllinen Siionin virsiä sovitettuina lauluyhtyeelle ja kansansoittimille. Tämä oli projekti, jonka oikeastaan tilasivat Matveisen Liisan, minun ja Airaksen Katariinan sukulaiset. Ideaa oli pyöritelty jo vuosia ennen toteutumistaan. Iltavirren sovituksen olen tehnyt jo aiemmin rakkaalle isoäidilleni 85-vuotislahjaksi. Suden aika keikkailee materiaalin kanssa edelleen ja tekee uusiakin sovituksia.
2012-13 5 laulua Saima Harmajan runoihin
Saima Harmaja on yksi Suomen rakastetuimmista runoilijoista, minullekin rakas.
Rannalla ja Huhtikuinen aamu, 2 laulua Saima Harmajan runoihin, tilaajana Klemettiopiston Naiskuoro.
Näissä harjoittelin uudenlaista nopeaa croque -tekniikkaa, jossa laulut ikäänkuin maalataan nopeilla siveltimen vedoilla ja variaatiolle ja improvisaatiolle jätetään esittäjälle runsaasti liikkumatilaa.
Lähde, Rajalla ja Unen silta syntyivät minulle itselleni. Ne ovat osana ohjelmistoani yhdessä Timo Alakotilan ja Päivi Järvisen kanssa.
2015 Anna ja Lassi
Hurja ja kamalan surullinen tarina pohjoisesta suomesta, jossa lestadiolaisuus ilmenee pahimmillaan ulkokultaisuutena ja tuomitsemisen haluna. Sain tämän tarinan vanhalta naiselta, joka oli toinen näistä tytöistä.
Nuori tyttö rakastuu, elää miehen kanssa ja saa kaksi lasta. Lopulta mies kuitenkin jättää ja menee toisen naisen kanssa naimisiin. Kyläläiset supisivat: ”Huono nainen, lapset synnytti ilman miestä, ilman papin aamenta.” Anna jää kahden lapsen yksinhuoltajaksi. Vuoden päästä ilmestyy ihana mies ja kaikki näyttää järjestyvän. Vaan häiden jälkeen anoppi, kodin valtiatar, käskee antamaan äpärät pois. Anna pyytää miestänsä puolustamaan häntä ja tyttöjä. Lassi, äidin ja vaimon välissä halusi karttaa riitaa ja keksi ratkaisun: Pidä toinen, anna toinen. Ja niin Annan piti valita kumpi tyttö jää, kumpi lähtee toiseen perheeseen järven toiselle puolelle.
Kylmänä talvi-iltana
nuorimmainen lapsista
nyt Annan selkään sidottiin
ja raskas matka alkoi niin.
Paluumatka vei Annan kylän läpi. Kyläläiset katsoivat ovelta, supisivat: ”Huono nainen, lapsen hylkäsi.”