{:fi}
LIIKKUVA KUOROTEOS – MAAILMAN HIENOIN TAIDEMUOTO
Olen laulanut kuoroissa pienestä tytöstä lähtien. Kari Ala-Pölläsen Musiikkiluokkien kuorossa tehtiin jo liikettäkin musiikkiin. Sieltä Karin taitavasta, innostavasta ja sydämellisestä ohjauksesta se rakkauteni kuorolauluun ponnistaa. Ja ymmärrykseni, että musiikkiesitystä on hyvä katsoa monelta kantilta ja paikalleen jumiutuneita rajoja on hyvä kaataa nurin. Kuorokatederilla, kaavuilla ja kansioilla lie paikkansa, mutta ei minun teoksilleni. Kansanmuusikon koulutus ja opinnot Norjassa ja Ruotsissa toivat lisää sointimaailmoja ja rytmejä, ja siitä se säveltäjän alkoi – Suden ajasta. Marjukka Riihimäki toi minut ja Päivi Järvisen yhteen ja edelleen teemme yhdessä. Kunnioitus toista kohtaan vain kasvaa. Sävel – liike -rytmi -tila – tarina limittyvät yhteen ja ihme tapahtuu: koko keho resonoi, mieli hiljenee ja liikuttuu sydänjuuria myöten.
1996 Suden aika – minun satuni (Sulasol, kuvassa Philomela)
Aloitin 80-luvun lopussa matkani kalevalamittaisen runouden ja runolaulun maailmaan. Ihastus vanhaan laulutapaan ja kauniiseen runokieleen syveni rakkaudeksi. Kun vielä 90-luvulla kiinnostuin vanhoista arkkityyppisistä saduista ja niiden tulkinnoista, oli aika kypsä yhdistää nämä kiinnostukseni kohteet ja tehdä oma runolaulusatu. Tein siitä soololevyn Tellu: Suden aika. Pisimmän elämänsä runolaulusatu Suden aika on elänyt kuoromaailmassa. Musiikkineuvos Marjukka Riihimäen johtama Philomela on esittänyt Suden aikaa ohjaaja-koreografi Päivi Järvisen loistavalla koreografialla jo 19 vuotta, ja esittää edelleen. Ensi vuonna, 2019 pidetään Suden ajan 20-vuotisjuhlanäytökset! Se elää edelleen!
kesto on n. 40 min.
1999 Enkelit (Fiori-yhtyeen tilaus, kuvassa Philomela)
Enkelit on kalevalamittainen tarina naisesta, joka menettää lapsensa. Vuoden kuluttua hän alkaa kuulla itkua kellarista. Mennessään kellariin nainen joutuu kohtaamaan pahimmat pelkonsa. Enkelit on hurja matka syvälle surun sisään ja sieltä pois.
Jyväskyläläinen Fiori levytti tämän tilauksensa v. 2000. Suden aika-kvartetti (Liisa Matveinen-Tellu Turkka-Katariina Airas-Nora Vaura) esitti Enkeleitä usean vuoden ajan konserteissaan ja levytti myös oman versionsa Etsijä -cd:lle 2006. Päivi Järvinen on tehnyt koreografian ja ohjannut Philomelan version Enkeleistä. kesto on n. 25 min.
2001 Minne kauneus katosi? (Sulasol, Philomela-kuoron tilaus, kuvassa Sari Salmikivi Philomelasta)
Teos vanhenemisesta ja ahtaista kauneusihanteista. Teos, jossa yhdistyvät karkea rujous ja herkkä kauneus. Päivi Järvinen teki Philomelalle tähän väkevän koreografian, joka ei jätä kylmäksi. Osa kuulijoista tykkää, osa hiukan vaivautuu, osalle tämä teos on selvästi liikaa.. Minä tykkään!
(kuvassa minä, Marjukka ja Päivi vuonna 2009 Tampereen sävelessä Kädettömän neidon kantaesityksessä.)
2002 Etsijä (Sulasol)
Uni petti uneksijan. Tartuin kiinni tahtomaani, tapa oli tahdoksi taottu. Hyväks luulemaani luuduin, luulo tiioksi tikattu.. Etsijä kertoo siitä hetkestä elämässä, kun mikään muu kuin totuus ei enää toimi. On pakko nähdä itsensä kokonaan ja lopulta nähdä se kauniskin, joka on kätkeytynyt piiloteltavan ja hävettävän itseinhon alle.
Suden aika levytti tämän Etsijä cd:lle. Philomela teki oman versionsa Päivi Järvisen koreografialla.
kesto on n 10 min.
2005 Kotihin (Sulasol, Philomela-kuoron tilaus)
Kohti kohtua kotihin -totesi eräs ystävä hiljentymisretriitissä, ja minusta se oli niin hyvin ja kauniisti sanottu, että halusin tehdä siitä laulun. Tämä laulu ei tosin päässyt aivan perille saakka, vaikka Philomela sen esitti ja Suden aika levytti Unta cd:lle. Ehkä tutkin sen uudestaan vielä ja koitan saatella kotiin.. (Tänä kesänä, 2015, Klemettiopiston naiskuoro KLONK pääsi jo aika lähelle! Ei ole ihan helppo biisi..)
2007 Luurankonainen (Grex Musicus -kuoron tilaus, kuvassa Grex Musicus ja kuoronjohtaja musiikkineuvos Marjukka Riihimäki Aamu Songin Reddressissä.)
Laulu kalastajasta, jonka koukkuun tarttuu naisen luuranko. Mies pakenee – onki kourassa ja luuranko tulla rolisee perässä. Lopulta mies tulee kotiinsa ja rauhoittuu ja alkaa tutkia luurankoa. Se on naisen luuranko. Mitähän sille on tapahtunut? Yöllä miehen nukkuessa luuranko nousee ylös huterille jaloilleen, ottaa miehen sydämen käsiinsä ja alkaa rummuttaa sitä laulaen: Lihaa, lihaa, lisää lihaa! Niin kasvaa luurangon päälle lihaa, sitten nahkaa, silmät, hiukset ja aah! Kaunis nainen palauttaa sydämen miehen rintaan ja köllähtää tämän viereen nukkumaan. ”Heräs siitä huomenissa kaksi kaunista kerällä..”
Alunperin islantilainen tarina, jonka kirjoitin kalevalamittaan ja sijoitin suomalaiseen kansallismaisemaan. Sain kuulla, että teoksessa on niin paljon tekstiä, että ei ehdi ymmärtää kaikkea, jolloin tuunasin barbeja, rakensin tyttären kanssa meloniveneen ja kuvasimme parin ystävän avustuksella eräänä syksyisenä päivän Kaupin metsässä Näsijärven rannalla tämän tarinan still-kuvina. Heijastimme ne konsertissa kuoron yläpuolelle screenille ja johan alkoi kansa pysyä tarinan kyydissä! (Alemmassa kuvassa ihana Apricus, Tampereen Steinerkoulun vanhempien kuoro, jota sain johtaa lukuvuoden 2013-2014.)
2008 Yökulkijan lauluja -sarja sekakuorolle ja kansanmusiikkiyhtyeelle
Johanna Westersundin runoihin (Cantabile-kuoron tilaus, Sulasol)
Yökulkijan laulut kuvaavat nimensä mukaisesti yökukkujan tunnelmia ja aistimuksia eri vuodenaikoina. Maaliskuussa kulkija viivähtää omenapuun alla pilkkihaalariinsa kääriytyneenä ihailemassa täyden kuun maalaamaa maisemaa. Ison karhun tähtikuvion alla vaeltaja seisahtaa syksyisen pellon pientareelle vajoten lepoon laskeutuvan maan tuoksuvaan syliin. Iltapilvien alla taas kuvaa kesäöistä pulahdusta silkinpehmeään veteen. Tämä sarja on tehty vuonna 2008 alunperin sekakuorolle ja kansanmusiikkiyhtyeelle. Sen kantaesitti Cantabile Rut Kiisken johdolla. Tästä on saatavilla myös naiskuoroversio, jota tamperelainen Tellus on esittänyt.
2009 Kädetön neito (Philomela-kuoron tilaus, ohjaus Päivi Järvinen, kuva kantaesityksestä Tampereen Sävel -kuorofestivaaleilla 2009)
Kädetön neito on vanha indoeurooppalaista perua oleva satu, jota kerrotaan ympäri maailmaa erilaisina versioina. Sen keskushenkilönä on tyttö, jonka elämää piinaa jo aikaa sitten tehty sopimus Paholaisen kanssa. Paholainen tahtoo omansa, vaikka kädet katkottuna! Tarina kuvaa pimeän ja valon taistelua, pakoa, löytämistä, piinaa ja onnea. Tarina taluttaa kuulijaa tytön seurana läpi vaiherikkaan matkan, jossa liikutaan arjen harmaudesta sadun hohteeseen ja synkkään kauhuun.
Kädettömässä neidossa ääni, liike, varjot, tila ja valo muodostavat kokonaistaideteoksen. Tarina esitetään kokonaan ilman sanoja. Työmetodina on ollut työryhmän yhteinen improvisaatio, jonka tuloksena syntyi Kädettömän neidon musiikillinen ja visuaalinen maailma. Uutta teoksessa on paitsi sen prosessinomainen syntytapa, myös lopputulos, jossa eri elementit muodostavat kokonaisvaltaisen elämyksen.
2011 Suojaavat siipes, Jeesus, 7 sovitusta vanhoihin körttivirsiin (Herättäjä Yhdistys)
Tein yhteistyötä entisen yhtyeeni Suden ajan kanssa ja siitä syntyi levyllinen Siionin virsiä sovitettuina lauluyhtyeelle ja kansansoittimille. Tämä oli projekti, jonka oikeastaan tilasivat Matveisen Liisan, minun ja Airaksen Katariinan sukulaiset. Ideaa oli pyöritelty jo vuosia ennen toteutumistaan. Iltavirren sovituksen olen tehnyt jo aiemmin rakkaalle isoäidilleni 85-vuotislahjaksi. Suden aika keikkailee materiaalin kanssa edelleen ja tekee uusiakin sovituksia.
2012-13 5 laulua Saima Harmajan runoihin
Saima Harmaja on yksi Suomen rakastetuimmista runoilijoista, minullekin rakas.
Rannalla ja Huhtikuinen aamu, 2 laulua Saima Harmajan runoihin, tilaajana Klemettiopiston Naiskuoro.
Näissä harjoittelin uudenlaista nopeaa croque -tekniikkaa, jossa laulut ikäänkuin maalataan nopeilla siveltimen vedoilla ja variaatiolle ja improvisaatiolle jätetään esittäjälle runsaasti liikkumatilaa.
Lähde, Rajalla ja Unen silta syntyivät minulle itselleni. Ne ovat osana ohjelmistoani yhdessä Timo Alakotilan ja Päivi Järvisen kanssa.
2015 Anna ja Lassi
Hurja ja kamalan surullinen tarina pohjoisesta suomesta, jossa lestadiolaisuus ilmenee pahimmillaan ulkokultaisuutena ja tuomitsemisen haluna. Sain tämän tarinan vanhalta naiselta, joka oli toinen näistä tytöistä.
Nuori tyttö rakastuu, elää miehen kanssa ja saa kaksi lasta. Lopulta mies kuitenkin jättää ja menee toisen naisen kanssa naimisiin. Kyläläiset supisivat: ”Huono nainen, lapset synnytti ilman miestä, ilman papin aamenta.” Anna jää kahden lapsen yksinhuoltajaksi. Vuoden päästä ilmestyy ihana mies ja kaikki näyttää järjestyvän. Vaan häiden jälkeen anoppi, kodin valtiatar, käskee antamaan äpärät pois. Anna pyytää miestänsä puolustamaan häntä ja tyttöjä. Lassi, äidin ja vaimon välissä halusi karttaa riitaa ja keksi ratkaisun: Pidä toinen, anna toinen. Ja niin Annan piti valita kumpi tyttö jää, kumpi lähtee toiseen perheeseen järven toiselle puolelle.
Kylmänä talvi-iltana
nuorimmainen lapsista
nyt Annan selkään sidottiin
ja raskas matka alkoi niin.
Paluumatka vei Annan kylän läpi. Kyläläiset katsoivat ovelta, supisivat: ”Huono nainen, lapsen hylkäsi.”{:}{:en}
BABA YAGA – HÄPEÄMÄTÖN! on liikkuva kuoroteos, joka kantaesitettiin Joensuussa 5.11.2021. Teos on kokonaan kalevalamittaan kirjoitettu saaga naisen matkasta valtaan ja voimaan.
Turkan libretto ja sävellys pohjaavat vanhaan venäläiseen, karjalassakin molemmin puolin rajaa hyvin tunnettuun satuun Viisas Vasalisa. Turkan teoksessa neito on saanut nimen Malina ja nukke on on vaihtunut Karjalassa paremmin tunnettuun sielulintuun. Nuori neito Malina saa äidiltään tämän kuolinvuoteella pienen puisen linnun, jonka on määrä auttaa tyttöä elämän vaikeuksissa. Tyttö joutuukin pian uuden äitipuolen ja sisarpuolien orjuuttamaksi. Isän lähtiessä matkalle äitipuoli päättää hankkiutua Malinasta lopullisesti eroon. Äitipuoli sammuttaa talosta tulet ja käskee Malinan lähteä tulen hakuun pelätyn noidan Baba Yagan luota. Tästä alkaa Malinan pitkä ja vaarallinen matka. Linnun neuvoilla hän selviää matkastaan, onnistuu saamaan Baba Yagan tulen ja vapautumaan orjuudesta. Malinasta tulee tulenkantaja.
Hannele Autin ohjaus on samaan aikaan hienovarainen ja vahvan näkemyksellinen ja luo visuaaliseksi sen maailman, jota Turkka on tavoitellut äänillä. Satu Niskasen itkuvirsi vie syvälle arkaaiseen maailmaan. Mammu Koskelon kantele, Jari Lappalaisen lyömäsoittimet ja Turkan moraharppu rakentavat teoksen moniäänisyyteen vielä uusia kerrostumia, rytmillistä ja visuaalisuutta tukevaa yllätyksellisyyttä.Teos on saumaton kokonaisuus, jonka ansiot ovat paitsi musiikilliset myös kulttuuriset. Myyttiset tarina-aihiot ja hahmot ovat universaaleja. Baba Yaga on kuin Louhi ja tarina-aihio kuin kansalliseepoksesta.
Kesto on noin 70 min
Teos on omistettu Maija Simojoelle (1940-2019)
Sävellys ja libretto: Tellu Turkka
Ohjaus: Hannele Autti
Valosuunnittelu: Pyry Autti
Kallot, luut ja linnut: Päivi Saarelma
Solistit:
Leena Halonen Satu Niskanen Heli Paulasto
Katja Malinen Muusikot: Mammu Koskelo (kle), Jari Lappalainen (perc.)
A moving choral work – the finest art form in the world
I have been singing in choirs since I was a little girl. Already in the choir of Kari Ala-Pöllänen’s music classes some movement was added to music. Kari’s skilled, inspiring and warm-hearted guidance gave rise to my love for choir singing. It also made me realize that it is good to watch a music performance from several perspectives and to bring down stuck boundaries. Choir lecterns, gowns and files may have their places somewhere but not in my work. Folk music education and studies in Norway and Sweden widened my world of tones and rhythms, and my path as a composer began with Suden aika (Time of the Wolf). Marjukka Riihimäki introduced me to choreographer-director Päivi Järvinen with whom I still work together. Our respect for each other is only growing. Tune – motion – rhythm – space – story, all of them intertwined, working wonders: the whole body resonates, the mind quiets down and a person is deeply moved from the bottom of their heart.
1996 Suden aika – minun satuni / Time of the Wolf – My Fairy Tale (Sulasol, Philomela in the picture)
In the beginning of the 1980’s, I started my journey to the world of Kalevala-meter poetry and singing. My attraction to traditional singing and Kalevala’s poetical language deepened into love. Furthermore, in the 1990’s I got interested in old archetypal fairy tales and it was time to combine these two interests and create a song that has elements of sung poetry and fairy tales. I made the solo album Tellu: Suden aika (Time of the Wolf). It has had its longest life in the world of choirs. Philomela choir led by Marjukka Riihimäki, Counselor of Music, has been performing Suden aika (Time of the Wolf) over twenty years with a brilliant choreography by choreographer-director Päivi Järvinen. The piece celebrated its 20th anniversary with festive shows in 2019 and it is still alive and running. Duration c. 40 min.
1999 Enkelit / Angels (commissioned by Fiori ensemble, Philomela in the picture)
Enkelit (Angels) is a Kalevala-meter story of a woman that loses her child. After a year has passed, she starts to hear crying from the cellar. While going down to the cellar, she must face her worst fears. Enkelit (Angels) is a fierce journey deep into sorrow and back. Fiori ensemble from Jyväskylä recorded this song, which they commissioned in 2000. The quartet Suden aika (Time of the Wolf) (Liisa Matveinen, Tellu Turkka, Katariina Airas, Nora Vaura) performed Enkelit (Angels) for several years and recorded their version of the song, which was included in the CD Etsijä (Seeker) in 2006. The choreography and direction of Philomela’s version of Enkelit (Angels) was created and carried through by Päivi Järvinen. Duration c. 25 min.
2001 Minne kauneus katosi? / Where Did the Beauty Fade? (Sulasol, commissioned by Philomela choir, Sari Salmikivi from Philomela in the picture)
This piece, in which harsh hideousness and delicate beauty are united, deals with the theme of getting old in a world of narrow beauty standards. Philomela’s strong choreography by Päivi Järvinen doesn’t leave anyone cold.
(In the picture: me, Marjukka and Päivi performing in the premiere of Kädetön neito (The Handless Maiden) in Tampereen Sävel, in 2009)
2002 Etsijä / Seeker (Sulasol)
Etsijä (Seeker) tells about that moment in one’s life in which nothing else but the truth works. One must finally see themselves thoroughly, including the beauty hidden behind the shameful self-loath. Suden aika (Time of the Wolf) recorded this piece for the CD Etsijä (Seeker). Philomela made its own version choreographed by Päivi Järvinen. Duration c. 10 min.
2005 Kotihin / Home (Sulasol, commissioned by Philomela choir)
”Home towards the womb”, commented a friend in a silence retreat. I thought it was so well and beautifully put that I decided to make a song about it. The song did not quite reach the finish line even if Philomela performed it and Suden aika (Time of the Wolf) recorded it on the CD Unta (Dream). Maybe I will still explore it through and try to walk it home. (In the summer 2015 the female choir KLONK of Klementtiopisto got quite close! Not the easiest song…)
2007 Luurankonainen / Skeleton Woman (commissioned by Grex Musicus choir, In the picture: Grex Musicus and choir leader Marjukka Riihimäki in Reddress of Aamu Song)
This piece is about a fisherman who catches the skeleton of a woman. The man gets scared and runs away – still carrying his fishing pole – and the skeleton gets dragged behind him. Finally, the fisherman gets home, calms down and starts to examine the skeleton. It’s a female skeleton. Wonder what has happened to it? At night, when the man is sleeping, the skeleton gets up standing on its shaky feet. It takes the man’s heart in her hands and starts drumming it and sings: Meat, meat, more meat! As a result, the skeleton gets meat around its bones, skin on top of that, eyes, hair and wow! A beautiful woman returns the heart back to the man’s chest and lies down to sleep next to him. The next morning two beautiful living creatures wake up intertwined…
I wrote this originally Icelandic story in Kalevala-meter and placed it in the Finnish landscape. At first, I was told that there was too much text for listeners to follow. Then I modified some barbies and built a melon boat with my daughter, and one autumn day – with help of few friends – I shot some still pictures in Kauppi forest and on the shore of lake Näsijärvi. The result was projected on screen above the choir. And voila, it was so easy for people to follow the story! (In the lower picture: the lovely Apricus, the choir of the Tampere Steiner school’s parents that I led for the school year 2013–2014)
2008 Yökulkijan lauluja / Songs of a Night Wanderer -series for a mixed choir and a folk music ensemble based on poems by Johanna Westersund (commissioned by Cantabile choir, Sulasol)
Yökulkijan lauluja (Songs of a Night Wanderer) paints a picture of the moods and sensations of a night owl through different seasons of a year. In Maaliskuu (March) the wanderer – wrapped in a warm ice fishing coverall – takes their time under the apple tree admiring the scenery painted by the full moon. Under the Iso Karhu (Big Bear) constellation the wanderer stops on the bank of the autumnal field and sinks into the arms of the fragrant soil that is just about to lie down and rest for the winter. Iltapilvien alla (Under the evening clouds) paints a picture of a dip into water soft as silk on a summer night. This series of songs was originally made for a mixed choir and a folk music ensemble. It had its premiere performed by Cantabile led by Rut Kiiski. There is also a female choir version of it available and that one is performed by Tellus from Tampere.
2009 Kädetön neito / The Handless Maiden (commissioned by Philomela choir, directed by Päivi Järvinen, Picture: The premier at Tampere vocal music festival)
Kädetön neito (The Handless Maiden) is originally an old Indo-European fairytale that has different versions over the world. The protagonist of the story is a girl who is tormented by an old contract with the Devil, who wants what belongs to him. Even if she has no hands. The story is about a struggle between light and darkness, about escape, discovery, torment and happiness. It allows the listener to follow the protagonist on her eventful journey going through monotony of routines, shine of stardust, and gloomy horror. Kädetön neito (The Handless Maiden) is a combination created by sound, movement, shadow, space and light and it is performed entirely without words. The work method here was an improvisation by the group through which the musical and visual world of the piece was created. What is new about this piece, in addition to the creation process, is the outcome in which different elements combine to form a comprehensive experience.
2011 Suojaavat siipes, Jeesus / Your Protective Wings, Jesus, 7 arrangements to old hymns (Commissioned by Herättäjä-Yhdistys, an association of a revivalist movement)
Working on this piece I cooperated with my old ensemble Suden aika (Time of the Wolf) and together we created a record full of Hymns of Zion arranged to a vocal group and folk instruments. This project was actually commissioned by relatives of Liisa Matveinen, me and Katariina Airas and the initial idea of it was born years before the project was fully actualized. I had already arranged one of the hymns, Iltavirsi (Evening Hymn) to my beloved grandmother as a birthday present when she turned 85. Suden aika (Time of the Wolf) still performs this material and makes also new arrangements.
2012-13 Viisi laulua Saima Harmajan runoihin / Five Songs to Poems by Saima Harmaja
Saima Harmaja is one of the most beloved poets of Finland, very dear to me too. Two songs; Rannalla (On the Beach) and Huhtikuinen aamu (An April Morning) were commissioned by Klemettiopiston Naiskuoro (The Women’s Choir of Klemettiopisto). In these pieces, I practised a new fast croque technique, in which the songs are painted with fast pushes and the performer has a lot of room left for variation and improvisation. Lähde (Spring), Rajalla (On the Border) and Unen silta (The Bridge of a Dream) were created for me. They were part of my repertory together with Timo Alakotila.
2015 Anna ja Lassi / Anna and Lassi
This is a wild and sad story from northern Finland, where Laestadianism (a revivalist movement) in the worst case manifests itself as a hypocrisy and as a will to judge. This story was given to me by a woman who is one of the two girls of this story.
A young girl falls in love, lives with a man and has two children. In the end the man leaves her and marries another woman. The villagers whisper: ”Such a worthless woman, has children without a husband, without the blessing of a priest.” Anna is left as single mother of two. After a year she meets a lovely man, and everything seem to be working out. After the wedding the mother in law orders Anna to give her bastard children away. Anna begs her husband to defend her and the girls. The man, between two women, wants to avoid conflict and says: Have one, give the other away. Consequently, Anna had to choose which one of her daughters stays and which one leaves to live in another family on the other side of the lake. She carries her younger daughter on her back and the villagers whisper: ”Such a worthless woman, abandons her child…”
Kylmänä talvi-iltana
nuorimmainen lapsista
nyt Annan selkään sidottiin
ja raskas matka alkoi niin.
Paluumatka vei Annan kylän läpi. Kyläläiset katsoivat ovelta, supisivat: ”Huono nainen, lapsen hylkäsi.”{:}